Osakassopimukset

Osakassopimuksia solmitaan liiketaloudellisten tarpeiden johdosta. On myös mahdollista, että tietyillä valvotuilla aloilla edellytetään osakassopimuksen laatimista.

Viime aikoina verotuskäytäntöön rantautuneesta argumentoinnista seuraava Helsingin hallinto-oikeuden päätös on oivallinen esimerkki. Kyse on Verohallinnon antamasta ennakkoratkaisusta, jossa käyttöomaisuusosake katsottiin verovapauden edellytykset täyttäväksi. Hyvin usein osakassopimuksissa on käytetty drag along- ja tag along -ehtoja, jotka tarkoittavat sitä, että tietyn enemmistöosuuden omistavilla on oikeus edellyttää vähemmistöosakkaiden myötämielisyyttä mahdollisessa koko yhtiön osakekantaa koskevassa ostotarjoustilanteessa tai muussa vastaavassa tilanteessa.

On melko hämmentävää, että Verohallinto kelpuuttaa näytöksi täydellisen irrelevantteja seikkoja perustellessaan käyttöomaisuusosakkeiden luovutuksen verollista kohtelua.

Tässä esitetyn sekä kokemukseen perustuvan tiedon johdosta voisi olla syytä kirjoittaa mahdollisiin osakassopimuksiin sellaisia ehtoja, joissa mahdollinen tuleva erimielisyystilanne olisi jo otettu huomioon.

Helsingin hallinto-oikeuden päätös vuodelta 2015

Verohallinto antoi ennakkoratkaisun koskien verovuotta 2013. Ennakkoratkaisun mukaan suunniteltu käyttöomaisuusosakkeen luovutus täyttäisi EVL 6b §:n verovapauden.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö (VOVA) valitti oikaisulautakuntaan. Sen mukaan kysymyksessä ei ollut verovapaa ensisijaisesti siksi, että osakeluovutukseen ei sovellettaisi EVL 6b §:n verovapautta. Toissijaisesti VOVA vaati, että 23.10.2012 vaihtovelkakirjalainalla merkittyjä 878 osakkeita ei voitu katsoa omistetun vähintään yhden vuoden ajan, joten ainakaan näiden osakkeiden luovutusta ei tulisi katsoa EVL 6b §:n mukaan verovapaiksi.

C Oy:n koko osakekannan omisti 2 omistajaa. C Oy omisti A Oy:n koko osakekannan. A Oy toiminta muodostui 15 toimipaikan ravintolaryhmästä sekä catering-toiminnasta. Yhtiö oli toiminut ravintola-alalla vuodesta 1993 alkaen. C Oy:n toinen omistaja X toimi hallituksen jäsenenä B Oy:ssä osakemyyntiin saakka.

A Oy oli hankkinut 1112 kappaletta B Oy:n osakkeita 29.11.2007. A Oy oli merkinnyt 555 osaketta lisää maksullisessa osakeannissa 24.1.2011. Maksullisen osakeannin yhteydessä A Oy oli sitoutunut osakassopimukseen, jossa oli muun muassa drag along - ja tag along -ehdot. Yli kolme vuotta osakkuuden alkamisen jälkeen solmitulla osakassopimuksella ei ollut merkitystä asian verotuksellisessa tulkinnassa. Yhtiö oli vielä merkinnyt 20.12.2012 merkittyyn vaihtovelkakirjalainan perusteella 878 osaketta 23.10.2013.

Yhteensä A Oy:llä oli ollut B Oy:n osakkeita 2545 kappaletta. A Oy myi osakkeet 27.5.2013. Omistusosuus koko B Oy:stä oli ollut kappahetkellä 12,79 %.

A Oy oli testannut B Oy:n kehittämää teknologiaa marraskuussa 2007 ravintoloissaan. A Oy oli käyttänyt teknologiaa kolmen kuukauden ajan yhteistyössä F Oy:n kanssa. Laskutuksen määrä oli vähäinen. A Oy käytti B Oy:n palveluja testaajana vuonna 2009. Laskutusta oli kertynyt 1200 euroa kuukaudessa heinäkuusta 2013 lukien. Yhtiöiden välillä on ollut tuotekehitystoimintaa, vaikka siitä ei oltu laskutettu. A Oy:n hallituksen puheenjohtaja oli myös B Oy:n hallituksessa. Teknologia edisti myynnin edistämiseen, asiakasvirtojen seuraamiseen, asiakkaiden käyttäytymisen ymmärtämiseen sekä yhtiön oman toiminnan optimoimiseen.

B Oy:n tilintarkastamaton liikevaihto ennakkoratkaisun antamisajankohtana oli 212 000 euroa tilikaudella 2013.

VOVA:n käsityksen mukaan A Oy:n ravintolatoiminta ja B Oy:n välinen liiketoiminta oli vähäistä. Ainoa liiketoiminnaksi katsottava toimi on B Oy laskutus A Oy:lle kolmen kuukauden ajan vuonna 2009. VOVA:n mielestä osakassopimuksen ehdot tarkoittivat, että B Oy:n osakkeita ei oltu hankittu pysyväisluonteiseen omistukseen, jolla olisi edistetty A Oy:n harjoittaman ravintolatoiminnan suoritteiden menekkiä. VOVA:n mielestä osakassopimuksen ehdot tarkoittavat, että omistus oli järjestetty pääomasijoitustoiminnalle tyypillisessä tarkoituksessa vaihto-omaisuutena ja että osakkeet oli tarkoitettu luovutettavaksi edelleen.

Joka tapauksessa A Oy:n 23.10.2012 merkitsemät osakkeet eivät voi olla EVL 6b §:n mukaan verovapaita, koska niiden omistusaika on kestänyt alle yhden vuoden. EVL:ssa ei ole säädöksiä osakkeiden omistusajasta kuten TVL 45.2 §:ssä. Tulkinnassa tulee noudattaa suppeaa tulkintaa.

Hallinto-oikeus hylkäsi molemmat vaatimukset.

HAO:n päätöksessä viitataan muun muassa VeroH:n ohjeeseen 16.8.2012 (Dnro A84/200/2012), jonka mukaan pääomasijoitustoiminnalle on ominaista, että toimialalla toimivat ammattimaiset pääomasijoitusorganisaatiot sijoittavat yleensä varojaan julkisesti noteeraamattomiin yhtiöihin. Toiminnan kokonaisarviointi on tärkeää.

HAO:n käsityksen mukaan kyseessä oli ollut EVL 6b §:n mukainen verovapaa käyttöomaisuusosakkeiden luovutus. B Oy:n omistus tuki ravintola- ja catering-alalla toimivan yrityksen liiketoimintaa.

TVL 45.2 §:n säädöksen lisäksi myös EVL:ssä oli ollut samansisältöinen säädös EVL 6 §:n 4 momentissa. Lainsäädäntöä muutettaessa (laki 661/1989) omistusaikaa koskeva ehto poistettiin EVL 6 §:n 4 momentista tarpeettomana. Lainsäädäntöhistoriasta voitiin päätellä, että vaihtovelkakirjan perusteella saatujen osakkeiden omistusajan laskentaan ei ollut tarkoitus tehdä muutoksia. Perusteltua ei olisi ollut myöskään se, että EVL:ssa ja TVL:ssa olisi toisistaan poikkeavia omistusaikaa koskevia säädöksiä.

Takaisin ylös