Luovutuksen kohdetta koskevat edellytykset

EVL 6b §:n mukaan edellytys luovutuksen verovapaudelle on, että luovutuksen kohteena on osake. Hallituksen esityksessä todetaan, että luovutuksen kohteina voisivat olla vain osakeyhtiöiden osakkeet. Näin ollen käsityksemme mukaan esimerkiksi osuuskunnan osuudet tai avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön yhtiöosuudet eivät voi olla verovapaan luovutuksen kohteena, joten niistä saadut luovutushinnat ovat edelleen veronalaisia. Osuuskuntalaki (421/2013) on muuttunut ja lain mukaan osuuskunnassa voi olla osakepääomaa ja osakkeita. Osuuskunnan osake kuitenkin poikkeaa merkittävästi osakeyhtiön osakkeesta. Osuuskuntiin ei voida tehdä sellaisia suorasijoituksia kuin osakeyhtiöihin. Osuuskunnan osakkeita ei voida siten lähtökohtaisesti pitää EVL 6b §:n mukaisina verovapaasti luovutettavina osakkeina.

Luovutuksen kohteena olevien osakkeiden tulee lisäksi täyttää kaikki seuraavat edellytykset:

  • Osakkeet kuuluvat luovuttajan elinkeinotoiminnan käyttöomaisuuteen.
  • Luovuttava yhteisö on omistanut yhtäjaksoisesti vähintään vuoden ajan ajanjaksona, joka on päättynyt enintään vuotta ennen luovutusta, vähintään 10 %:n osuuden luovutettavan yhtiön osakepääomasta ja luovutettavat osakkeet kuuluvat näin omistettuihin osakkeisiin.
  • Luovutuksen kohteena oleva yhtiö on kotimainen tai sellainen EU:n jäsenvaltiossa asuva, jota tarkoitetaan emotytäryhtiödirektiivin 2 artiklassa, tai yhteisön asuinvaltion ja Suomen välillä on voimassa oleva verosopimus, jota sovelletaan yhtiön jakamaan osinkoon.
  • Luovutettavat osakkeet eivät ole kiinteistö- tai asunto-osakeyhtiön osakkeita tai sellaisen osakeyhtiön osakkeita, jonka toiminta käsittää pääasiallisesti kiinteistöjen omistamista tai hallintaa.

Tutustu tästä aihealueisiin:

Käyttöomaisuusosakkeet

Elinkeinoverolain omaisuuslajijaottelussa osakkeet voivat kuulua käyttö-, sijoitus-, vaihto- tai rahoitusomaisuuteen. Näiden lisäksi yhteisöllä voi olla liiketoimintaan kuulumattomia osakkeita, jotka kuuluvat niin sanotun muun toiminnan tulolähteeseen sekä maatalouden tulolähteeseen kuuluvia osakkeita.

Käyttöomaisuutta ovat EVL 12 §:n mukaan elinkeinossa pysyvään käyttöön tarkoitetut hyödykkeet, kuten esimerkiksi maa-alueet, arvopaperit, rakennukset, koneet ja kalusto. Hallituksen esityksessä (HE 176/2008) on todettu, että käyttöomaisuuden kriteeriksi on asetettu, että hyödykkeen tulee palvella käyttöarvollaan verovelvollisen elinkeinotoimintaa. Pitkäaikaisista sijoituksista käyttöomaisuus eroaa siten, että käyttöomaisuuden hankintameno kohdistuu verovelvollisen varsinaiseen suoritetuotantoon ja on sen kannalta välttämätön. Arvopapereiden on katsottava kuuluvan käyttöomaisuuteen muun muassa silloin, kun verovelvollinen on hankkinut ne lisätäkseen, turvatakseen tai helpottaakseen suoritteidensa menekkiä taikka tehdäkseen tuotannontekijän hankkimisen edulliseksi tai varmemmaksi. Käyttöomaisuudeksi on yleensä katsottu muun muassa tytäryhtiöosakkeet silloinkin, kun tytäryhtiö toimii eri toimialalla. Jos arvopaperit eivät liity verovelvollisen elinkeinotoimintaan, ne luetaan verotuksessa henkilökohtaiseen tulolähteeseen.

Tyypillisiä käyttöomaisuusosakkeita ovat esimerkiksi tytäryhtiöosakkeet ja omistusyhteysyritysten osakkeet. Käyttöomaisuutena voidaan pitää myös niin sanottuja strategisia osakeomistuksia. Tällaisia voivat olla esimerkiksi samalla alalla tai lähialalla toimivan yhtiön osakkeet. Käyttöomaisuusosakkeille on tyypillistä, että ne on hankittu pitkäaikaiseen omistukseen ja niiden omistamisella tavoitellaan ensisijaisesti muita tarkoitusperiä kuin osinkotuottoja tai lyhyen aikavälin arvonnousuja.

KVL 11/2005

A Oyj oli konsernin emoyhtiö. A Oyj vastasi konsernin hallinnosta ja konserniyhtiöiden rahoituksesta sekä konsernistrategioista. A Oyj:stä ohjattiin konserniyhtiöiden operatiivista toimintaa. A Oyj:n palveluksessa oli useita kymmeniä henkilöitä. A Oyj omisti B Oyj:n osakkeita määrän, joka tuotti noin 20 prosentin omistusosuuden B Oyj:n osakekannasta. A Oyj:n konsernitilinpäätöksessä B Oyj oli osakkuusyhtiö. Pääosa osakkeista oli omistettu useiden vuosien ajan.

A Oyj:tä ei sen toiminnan luonne huomioon ottaen pidetty EVL 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna pääomasijoitustoimintaa harjoittavana yhtiönä.

EVL 12 §:n mukaan käyttöomaisuutta ovat mm. elinkeinotoiminnassa pysyvään käyttöön tarkoitetut arvopaperit. Käyttöomaisuusarvopapereita ovat esimerkiksi tytäryhtiöosakkeet ja omistusyhteysyritysten osakkeet. Käyttöomaisuusosakkeiden omistamisella tavoitellaan ensisijaisesti muita tarkoitusperiä kuin osinkotuottoja tai lyhyen aikavälin arvonnousuja.

A Oyj oli B Oyj:n suurin osakkeenomistaja ja yhtiön toimiva johto osallistui B Oyj:n päätöksentekoon hallituksen jäseninä. Osakkeiden omistus B Oyj:ssä oli pitkäaikaista ja luonteeltaan pysyvää. Näissä oloissa B Oyj:n osakkeita oli pidettävä A Oyj:n käyttöomaisuutena.

B Oyj:n osakkeiden hankintamenoa ei ollut pienennetty arvonalennuksella, varauksella tai saadulla avustuksella eikä osakkeita ollut luovutettu konsernin sisällä tappiollisilla kaupoilla. A Oyj:n luovuttaessa B Oyj:n osakkeita luovutushinta oli EVL 6 §:n ja 6b §:n mukaisesti verovapaata tuloa edellyttäen, että luovutettavat osakkeet kuuluivat vähintään vuoden ajan omistettuihin osakkeisiin. Ennakkoratkaisu vuosille 2004 ja 2005.

Käytännössä rajanveto-ongelmaksi saattaa muodostua se, ovatko luovutettavat osakkeet käyttöomaisuutta vai eivät. Jos yhteisön omistamat osakkeet eivät kuulu elinkeinotoiminnan tulolähteeseen, luovutukseen ei sovelleta verovapaussäännöstä. Osakkeiden kuuluminen elinkeinotoiminnan tulolähteeseen ratkaistaan EVL 53 §:n perusteella. Osakkeet kuuluvat elinkeinotoiminnan tulolähteeseen, jos ne on hankittu elinkeinotoimintaa välittömästi tai välillisesti edistäviin tarkoituksiin. Jos osakkeet katsotaan kuuluvan elinkeinotoiminnan tulolähteeseen, erikseen on vielä ratkaistava se, ovatko osakkeet käyttöomaisuutta vai kuuluvatko ne elinkeinotoiminnan tulolähteen sisällä johonkin muuhun omaisuuslajiin.

KHO 2010:50

Ottaen huomioon A Oy:n toiminnan luonne verovuoden 1999 jälkeen ja sen ajanjakson pituus, jolloin B Oy:n ja C Oy:n sekä A Oy:n toiminnallinen yhteys oli katkenneena, A Oy:n verovuonna 2005 myymien B Oy:n ja C Oy:n osakkeiden ei katsottu säilyttäneen käyttöomaisuusluonnettansa, vaan ne olivat A Oy:n liiketoimintaan kuulumatonta omaisuutta.

KHO 2010:64

Kun otettiin huomioon G Oy Ab:n toiminta aktiivisena osakkaana A Oyj:ssä, edustus A Oyj:n hallituksessa sekä G Oy Ab:n perustamisesta annettu selvitys, G Oy Ab:tä oli pidettävä verotuksessa elinkeinotoimintaa harjoittavana yhtiönä. Asiassa saadun selvityksen mukaan G Oy Ab:n luovuttamien A Oy:n osakkeiden oli katsottava verovuonna kuuluneen yhtiön EVL 12 §:n mukaiseen käyttöomaisuuteen. Asia palautettiin Verohallinnolle EVL 6b §:n soveltamisedellytysten tutkimiseksi. Äänestys 3-1-1.

KHO 2010 T 2675

A Oy oli perustettu maaliskuussa 2001 ja sen osakekannan omisti kokonaan J. A Oy:n toimialana oli osakkeiden, kiinteistöjen ja muiden arvopapereiden sekä antiikki- ja taide-esineiden omistaminen, hallinta sekä kaupankäynti niillä sekä toimiminen sijoitus-, kehitys- ja rahoitusyhtiönä. Yhtiö voi lisäksi markkinoida vakuutuksia ja antaa sijoitus- ja veroneuvontaa sekä harjoittaa toimialaansa ja liikkeenjohtamiseen liittyvää koulutus- ja konsulttitoimintaa. B Oy oli perustettu helmikuus­sa 2001 ja sen perustajiin oli kuulunut A Oy:n omistaja J, joka oli merkinnyt A Oy:n nimiin 22,5 prosenttia B Oy:n osakkeista. Osa näistä osakkeista on myyty vuonna 2002 S Oyj:lle. B Oy:n toimialana oli vakuutusten markkinointi ja myynti, sijoituksiin, rahoitukseen, vakuutuksiin ja verotukseen liittyvä konsultointi sekä arvopaperi- ja kiinteistökauppa.

A Oy oli myynyt vuonna 2005 omistamansa B Oy:n osakkeet ja ilmoitti myynnistä saadun kauppahinnan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (EVL) 6b §:n mukaisena verovapaana tulona. Verotusta toimitettaessa yhtiötä pidettiin tuloverolain (TVL) mukaan verotettavana holdingyhtiönä eikä yhtiön katsottu miltään osin harjoittavan elinkeinotoimintaa. EVL:n 6b §:n verovapautta koskevia säännöksiä ei näin ollen voitu soveltaa osakkeiden myyntiin. A Oy:n vaatimuksesta verotuksen oikaisulautakunta katsoi, että A Oy:n verotus tuli toimittaa EVL:n mukaisesti ja B Oy:n osakkeiden luovutusvoiton verotukseen tuli soveltaa EVL 6b §:n verovapautta koskevaa säännöstä.

Veroasiamiehen valituksesta hallinto-oikeus katsoi, että A Oy:n toiminta oli TVL:n mukaista toimintaa. Kun A Oy:n tulo oli verotettu aikaisemmilta vuosilta EVL:n säännösten mukaan ja koska asia oli tulkinnanvarainen, yhtiölle oli kuitenkin annettava verotusmenettelystä annetun lain 26 §:n 2 momentin mukaista luottamuksensuojaa ja sen toimintaa oli verotettava EVL:n mukaisesti. Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan A Oy:n luovuttamat B Oy:n osakkeet eivät olleet A Oy:n EVL 12 §:ssä tarkoitettua käyttöomaisuutta ja kun osakkeiden omaisuuslajia ei ollut tutkittu aikaisemmissa verotuksissa, A Oy:lle ei ollut annettava asiassa tältä osin luottamuksensuojaa. Hallinto-oikeus palautti asian verovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

A Oy:n valituksen johdosta korkein hallinto-oikeus katsoi, että kun yhtiölle oli myönnetty luottamuksensuojaa verovuodelle 2005 sen suhteen, minkä lain, EVL:n tai TVL:n, mukaan yhtiön toimintaa tulee verottaa, ja kun hallinto-oikeuden tältä osin lainvoimaisen päätöksen mukaan yhtiön toimintaa tuli tämän mukaisesti verottaa EVL:n mukaan, seurasi tästä myös, että yhtiön omaisuutta tuli verotuksessa käsitellä EVL:n mukaisena omaisuutena ja luokitella EVL:n mukaan. Näin ollen ja kun asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan mainittuja osakkeita ei voitu luonnehtia rahoitus-, vaihto- tai sijoitusomaisuudeksi, niitä tuli käsitellä EVL 12 §:ssä tarkoitettuna käyttöomaisuutena.

Korkein hallinto-oikeus palautti asian Verohallinnolle sen selvittämiseksi, täyttääkö A Oy:n vuonna 2005 suorittama osakeluovutus muut EVL 6b §:n säännöksen edellyttämät vaatimukset luovutushinnan verovapaudesta. Verovuosi 2005. Äänestys 4-1.

Käyttöomaisuutta voivat myös olla täysin eri toimialalla toimivan yhtiön osakkeet, jolloin yhtiöiden välillä ei välttämättä ole mitään muuta yhteyttä kuin omistussuhde. Kuitenkaan pelkkä osakkeiden omistaminen, hallinta ja mahdollinen osinkojen saaminen omistuksen perusteella ei ole riittävä peruste katsoa osakkeita käyttöomaisuuteen kuuluviksi. Myöskään omistettavan yhtiön hallintoon osallistumisen ei ole katsottu yksin osoittavan riittävää yhteyttä. Jotta osakkeet voisivat kuulua elinkeinotoiminnan käyttöomaisuuteen, osakkeilla tulee olla toiminnallinen yhteys omistajansa elinkeinotoimintaan. Toiminnallisen yhteyden ei tarvitse olla keskinäisiä liiketoimia ja laskutuksia, mutta toisaalta tällaisten tekijöiden olemassaolo on yleensä jo vahva peruste katsoa osakkeet käyttöomaisuuteen kuuluviksi. Toiminnallisen yhteyden sisältö ratkeaa tapauskohtaisesti ja se voi muodostua myös useamman yksittäisen tekijän kokonaisuudesta. Asiaa arvioidaan ottamalla huomioon asian olosuhteet kokonaisuudessaan.

KHO:n ratkaisukäytännön perusteella toiminnallista yhteyttä ilmentäviä tekijöitä ovat:

  • Omistuksen syntyyn liittyvät tekijät (olosuhteet ja syyt osakeomistuksen taustalla)
  • Hallinnolliset tekijät (esimerkiksi se, onko omistajayhtiöllä edustus omistetun yhtiön hallituksessa tai harjoittaako omistajayhtiö muulla tavalla omistajaohjausta omistetussa yhtiössä)
  • Omistuksen aikaiset toiminnalliset tekijät (esimerkiksi keskinäiset liiketoimet tai seikat, joiden perusteella omistetun yhtiön on katsottava edistävän omistajayhtiön elinkeinotoimintaa)

KHO 2012:74

A Oy oli myynyt omistamansa 12,6 prosentin osuuden C Oy:n osakkeista. A Oy:n hallituksen puheenjohtaja ja pääosakas B oli toiminut C Oy:ssä konsulttina ja hallituksen jäsenenä. A Oy:n liikevaihto muodostui pörssiosakkeiden myynnistä kertyneistä noin 325.000 euron tuloista ja C Oy:n maksamista 8.000 euron konsulttitoiminnan palkkioista. A Oy:n ja C Oy:n välillä ei katsottu vallitsevan B:n hallitus- ja konsulttityöskentelyn perusteella sellaista toiminnallista yhteyttä, jonka perusteella A Oy:n myymät C Oy:n osakkeet olisivat olleet A Oy:n käyttöomaisuutta, vaan ne olivat A Oy:n liiketoimintaan kuulumatonta omaisuutta.

Asiassa ei ollut ilmennyt, että veroviranomainen olisi antanut ohjetta siitä, että kysymyksessä olevat osakkeet olisivat A Oy:n käyttöomaisuutta tai että veroviranomainen olisi aikaisemmin tutkinut osakkeiden luonteen. A Oy oli verovuodelta 2006 antamassaan veroilmoituksessa siirtänyt C Oy:n osakkeet vaihto-omaisuudesta käyttöomaisuuteen eikä siihen ollut verotuksessa puututtu. Tämä seikka ei verotusmenettelystä annetun lain 26 §:n 6 momentin mukaisen tutkimisvelvollisuuden laajuus huomioon ottaen yksinään muodostanut sellaista viranomaisen noudattamaa käytäntöä, jonka nojalla A Oy:lle olisi syntynyt saman pykälän 2 momentissa tarkoitettu luottamuksensuoja. Verovuosi 2007.

Muuhun kuin käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden luovutusvoitot ovat edelleen veronalaisia. Vastaavasti niihin liittyvät luovutustappiot ovat vähennyskelpoisia. Veronalaisia ovat siten sijoitus, vaihto- ja rahoitusomaisuuteen kuuluvien osakkeiden luovutusvoitot.

Huomattavaa on, että kirjanpidon tasekaavassa ei ole erikseen omaisuusryhmää ”Käyttöomaisuus”. Käyttöomaisuusosakkeet kuuluvat taseessa pysyvien vastaavien ryhmään, mutta kaikki ryhmän osakkeet eivät ole kuitenkaan mahdollisesti elinkeinoverolaissa tarkoitettua käyttöomaisuutta. Osakkeiden kuuluminen käyttöomaisuuteen tulee määritellä annetun nimikkeen sijaan omaisuuden tosiasiallisen luonteen perusteella.

KHO 2012:73

A Oy oli ollut vuonna 1998 mukana perustamassa B Oy:tä, minkä jälkeen A Oy myi liiketoimintansa B Oy:lle. A Oy:lle oli kertynyt B Oy:n perustamisen yhteydessä solmittuun osakkuussopimukseen perustuvia rojaltituloja vuoteen 2006 mennessä yhteensä noin 236 000 euroa. B Oy oli toiminut tiloissa, jotka A Oy oli hankkinut ja remontoinut tarkoitusta varten ja vuokrannut B Oy:lle. A Oy oli vuokrannut B Oy:n työntekijöille asuntoja ja vuosina 2003–2006 B Oy:n käyttöön henkilöautoja. B Oy oli aloittanut liiketoimintansa 1.8.1998 osin A Oy:n koneilla ja kalustolla. A Oy oli luovuttanut tuotantokoneensa ja -kalustonsa B Oy:n käyttöön veloituksetta kolmen ensimmäisen vuoden ajaksi. Vuoden 2001 joulukuussa B Oy sitoutui maksamaan A Oy:lle tuotantokoneista ja -kalustosta yhteensä 410 000 markan korvauksen. A Oy oli myöntänyt B Oy:lle lainoja sekä taannut tämän lainoja. A Oy:n ainoa osakkeenomistaja ja hallituksen jäsen oli toiminut B Oy:n toimitusjohtajana sekä hallituksen jäsenenä B Oy:n perustamisesta osakkeiden myyntiin vuonna 2006 asti. Kun otettiin huomioon edellä mainitut seikat kokonaisuutena, A Oy:tä oli pidettävä elinkeinotoimintaa harjoittavana yhtiönä ja B Oy:n osakkeet olivat edellä kuvatun toiminnallisen ja hallinnollisen yhteyden perusteella kuuluneet A Oy:n käyttöomaisuuteen. Verovuosi 2006. Äänestys 4-1.

Takaisin ylös

Ulkomaalaiset kohdeosakkeet

EVL 6b §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan osakkeet ovat verovapaasti luovutettavia, jos luovutuksen kohteena oleva yhtiö on kotimainen tai sellainen yhtiö, jota tarkoitetaan Euroopan yhteisöjen neuvoston eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verotusjärjestelmästä antaman direktiivin 2 artiklassa, taikka yhtiön asuinvaltion ja Suomen välillä on verovuonna voimassa kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskeva sopimus, jota sovelletaan yhtiön jakamaan osinkoon.

EU-oikeus edellyttää, että EU:n jäsenvaltioiden kohdeyhtiöitä ei voida asettaa kotimaisia kohdeyhtiöitä huonompaan asemaan. Tästä syystä käyttöomaisuusosakkeiden luovutusten verovapautta sovelletaan kotimaisten kohdeyhtiöiden lisäksi silloin, kun luovutuksen kohteena oleva yhtiö on emo-tytäryhtiödirektiivin 2 artiklassa tarkoitettu yhtiö. Rajaus emo-tytäryhtiödirektiivin 2 artiklassa tarkoitettuihin yhtiöihin tarkoittaa, että yhtiön tulee olla ilman valintamahdollisuutta ja vapautusta velvollinen maksamaan jotakin direktiivin liitteessä I olevassa B osassa luetelluista veroista tai muuta veroa, jolla jokin näistä veroista voidaan korvata, ja että yhtiöllä katsotaan jäsenvaltion verolainsäädännön mukaan olevan tässä valtiossa verotuksellinen kotipaikka. Lisäksi yhtiöllä on oltava jokin direktiivin liitteessä I olevassa A osassa lueteltu yhtiömuoto.

Oikeuskirjallisuudessa on tuotu esille, että joidenkin jäsenvaltioiden osalta direktiivin liitteen yhtiömuotoluettelo on varsin avoin. Lisäksi yhtiömuotoluettelossa luettelointiakin käyttäneiden jäsenvaltioiden osalta mukana on ainakin periaatteessa myös osuuskuntia tai henkilöyhtiötä lähellä olevia yhtiöitä tai ainakin henkilöyhtiön ja osakeyhtiön välimaastoon sijoittuvia yhtiöitä. EVL 6b §:n 2 momentin 3 kohtaa ei kuitenkaan voitane tulkita niin, että jotkin emo-tytäryhtiödirektiivin 2 artiklassa tarkoitetut yhtiöt jäisivät sen soveltamisalan ulkopuolelle, koska yhtiön osuudet eivät ole ”osakkeita”. Tämä johtaa käytännössä siihen, että kansainvälisissä tilanteissa EVL 6b §:n soveltamisala on ainakin periaatteessa laajempi kuin kotimaisissa tilanteissa.

Takaisin ylös