EVL 6b §:n 1 momentin mukaan
”Edellä 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun yhteisön saama käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden luovutushinta ei ole veronalaista tuloa eikä osakkeiden hankintameno vähennyskelpoinen meno, jos osakkeet ovat verovapaasti luovutettavia.”
EVL 6 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan veronalaista tuloa eivät ole
”muun kuin pääomasijoitustoimintaa harjoittavan osakeyhtiön tai osuuskunnan sekä säästöpankin ja keskinäisen vakuutusyhtiön saamat käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden luovutushinnat siten kuin 6 b §:ssä säädetään”.
EVL 6b §:n mukainen verovapaa käyttöomaisuusosakkeiden luovutus koskee elinkeinoverolain säännösten piiriin kuuluvia osakeyhtiöitä, osuuskuntia, säästöpankkeja ja keskinäisiä vakuutusyhtiöitä, jotka harjoittavat muuta kuin pääomasijoitustoimintaa. Osuuskuntia ovat myös osuuspankit.
Pääsääntöisesti elinkeinoverolain säännöksiä on tulkittu siten, että EVL 6 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan vain lainkohdassa lueteltujen yhteisöjen käyttöomaisuusosakeluovutukset voivat olla EVL 6b §:n mukaan verovapaita.
Tutustu tästä aihealueisiin:
Merkitystä ei ole sillä, onko luovuttaja julkisesti noteerattu vai noteeraamaton yhtiö. Merkitystä ei myöskään ole luovuttajan koolla. Luovutusvoiton verovapaus koskee lisäksi vastaavia ulkomaisia yhteisöjä, jos luovutettavat osakkeet liittyvät yhteisön Suomessa olevaan kiinteään toimipaikkaan.
Kommandiittiyhtiön, avoimen yhtiön, toiminimen tai yksityisen elinkeinonharjoittajan käyttöomaisuusosakkeen luovutus ei voi olla verovapaa. EVL:n mukainen verovapaus ei koske henkilöyhtiöitä eikä yksityisiä elinkeinonharjoittajia. Toisaalta näiden oikeussubjektien verotuksessa voidaan ottaa huomioon mahdollisesta käyttöomaisuusosakkeenluovutuksesta johtuva tappio. Tämä voi avata verosuunnittelussa uusia mahdollisuuksia.
Mahdollista on saattaa esimerkiksi muussa yhtiömuodossa kuin osakeyhtiönä toiminut yritys, esimerkiksi avoin yhtiö tai kommandiittiyhtiö, osakeyhtiöksi ja tällä tavalla saattaa yritys EVL 6b §:n soveltamisalaan. EVL 6b §:n mukaiselle käyttöomaisuusosakkeiden luovutuksen verovapaudelle vaaditaan kuitenkin aina vähintään vuoden omistusaika. Jos yhtiömuodon muutos osakeyhtiöksi on tapahtunut TVL 24 §:n mukaisesti jatkuvuusperiaatetta noudattaen, omistusaika lasketaan omaisuuden saannosta ennen toimintamuodon muutosta esimerkiksi henkilöyhtiöstä osakeyhtiöksi. Laintulkinta on vahvistettu oikeuskäytännössä. On katsottu, että yhtiömuodon muutoksen jälkeen on mahdollista luovuttaa osakkeet verovapaasti ilman, että osakkeita on omistettu yhden vuoden ajan osakeyhtiönä. EVL 6b §:n mukaiseen yhden vuoden omistusaikaan lasketaan mukaan myös henkilöyhtiöiden osuuden omistaminen. Hankinta-ajan katsotaan alkaneen henkilöyhtiön yhtiöosuuden omistamisesta lukien.
Käytännössä verovapaalle osakeluovutukselle on asetettu laissa varsin tiukat soveltamiskriteerit. HE 92/2004 puhuu varsin paljon EVL 6b §:stä nimenomaan suurten, kansainvälisten konsernien yrityskauppoja ja -järjestelyjä helpottavana tekijänä. EVL ei kuitenkaan aseta mitään ”laajamittaisen yritystoiminnan” vaatimusta verovapauden saavuttamiselle. Säännöstä voivat nykyisessä muodossaan hyödyntää kaikki EVL-yhtiöt riippumatta liiketoiminnan luonteesta tai ”aidosta merkittävyydestä”. Säännöksien tulisi olla sovellettavissa samalla tavalla niin suuressa kansainvälisessä konsernissa kuin myös perheyhtiörakenteissa ja pienissä osakeyhtiöissä (Kukkonen, Matti: ”Pk-konsernin vero-suunnittelu”, 2016).
EVL-luonteen määrittelyssä näytetään sovellettavan hyvin suppeaa tulkintaa. Säännöksen tarkoituksena ei ole se, että säännöksellä luodaan välillisesti keinotekoisia veroetuja luonnollisen henkilön (holding-yhtiön osakkaan) osakeomistuksille. Tulkinta ohjaa myös EVL 6b §:n lisäksi osinkojen ketjuverotuksen kieltosäännös EVL 6a §. Normit toimivat yhdessä tulolähteestä riippumatta (vrt. TVL 33d.4 §). Tällaisissa tapauksissa tämän kirjoittajien käsityksen mukaan elinkeinoverolain soveltamisalaa ei pitäisi rajata liian tiukasti.
EVL 6b § ei aseta mitään alarajaa myyjäyhtiön liiketoiminnan suuruudelle tai laajuudelle. On kuitenkin tosiasia, että hallinto-oikeuksien ratkaisukäytännössä annetaan merkitystä luovuttavan yhteisön suppean piirin omistukselle, esimerkiksi perheen jäsenten omistuksessa. Usein perheyhtiökonsernissa emoyhtiön (eli käytännössä holding-yhtiön pääosakkaan tai -osakkaiden) osallistumisesta tytäryhtiön toimintaan ei kuitenkaan peritä mitään – tai ei ainakaan markkina-arvoisia – korvauksia tai palkkioita. Ajatellaan, että omistajia palkitaan liiketoiminnan riskistä myöhemmin osinkoina tai luovutusvoittoina. Omistajalla on oikeus päättää yrittäjätulonsa nostotavasta. Muodollisen liikevaihdon pienuudesta huolimatta osakkaan tai osakkaiden tosiasiallinen osallistuminen emoyhtiön kautta voi olla merkittävää ja jokapäiväistä. Tosiasiallinen toiminta tukee EVL-tulkintaa. Liiketoimintayhteydeksi riittänee myös todistettavissa oleva elinkeinotoiminnan kehittämisen suunnittelu, vaikka kehittämisyritys lopulta epäonnistuisikin
Esimerkiksi osakeyhtiöistä koostuvan liiketoimintakonsernin hallinnollisen aktiiviemoyhtiön (holdingyhtiön) osakeluovutukset ovat verovapaita muiden edellytysten täyttyessä. Sen sijaan passiivinen sijoitusholdingyhtiö ei välttämättä saa verovapautta. Tässä yhteydessä tilanteeseen ei vaikuta se, että tällaista yhtiötä on mahdollisesti aiemmin verotettu elinkeinoverolain mukaan.
Tapauksessa oli kysymys siitä, oliko X:n ja tämän kahden pojan yhdessä omistamien A Oy:n omistamien tytäryhtiöosakkeiden B Oy:n osakeluovutus verovapaata EVL 6b §:n mukaan.
A Oy:n ja B Oy:n omistus oli järjestetty osakevaihdolla vuonna 2006. X toimi B Oy:n toimitusjohtajana. B Oy maksoi A Oy:lle hallintopalkkioita ja toimi muuten yhteistyössä A Oy:n kanssa. A Oy:n laskutus perustui B Oy:ltä saatuihin tuloihin. Tilikaudella 1.4.2012–31.3.2013 liikevaihtoa kertyi 120 000 euroa. A-konserniin kuului myös C Oy, joka oli myynyt samalla alalla toimivalle B Oy:lle vuositasolla noin 100 000 eurolla. Yhteistyö yhtiöiden välillä oli kestänyt yli 20 vuotta.
A Oy haki verotuksessa ennakkoratkaisua vuonna 2014. Ennakkoratkaisun mukaan EVL 6b § ei soveltunut ja mahdollisesta osakemyynnistä saatava tulo tulee verottaa henkilökohtaisessa tulolähteessä. Turun hallinto-oikeus päätti asiasta toisin. Hallinto-oikeus kumosi ennakkoratkaisun. Sen käsityksen mukaan osakkeita oli pidettävä EVL 6b §:ssä tarkoitettuina käyttöomaisuusosakkeina. Hallinto-oikeuden mielestä tyypillisiä käyttöomaisuusosakkeita ovat esimerkiksi tytäryhtiöosakkeet ja omistusyhteysyritysten osakkeet. Myös strategiset osakeomistukset voivat olla käyttöomaisuusosakkeita. Kokonaisarvion mukaan B Oy:n osakkeita oli pidettävä A Oy:n käyttöomaisuusosakkeina ja luovutuksen olisi tullut soveltaa EVL 6b §:n verovapautta.
Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja saattoi Verohallinnon ennakkoratkaisun voimaan. Korkeimman hallinto-oikeuden perustelujen mukaan X:n perheen omistus B Oy:ssä on järjestetty A Oy:n kautta. A Oy:n liikevaihto perustui sen pääosakkaan X:n työpanokseen. A Oy katsottiin kyseisissä olosuhteissa holdingyhtiöksi, jonka omistamien B Oy:n osakkeiden luovutukseen ei voitu soveltaa EVL 6b §:n verovapautta.
EVL 6b §:ssä käyttöomaisuusosakkeiden luovutuksella tarkoitetaan samaa kuin luovutuksella muissa yhteyksissä. Kyse on osakkeiden omistusoikeuden luovutuksesta. Luovutuksia ovat esimerkiksi osakkeiden kauppa, vaihto, sijoittaminen apporttina yhtiöön, osakkeiden luovuttaminen osakkeiden lunastuksen yhteydessä ja osakkeiden luovuttaminen osinkona. EVL 6b §:ssä tarkoitettu verovapaa käyttöomaisuusosakkeiden luovutus voi olla kyseessä myös osakeyhtiön pääoman alentamisen yhteydessä, vaikka tällöin osakkeita ei luovutetakaan. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa pääoman palautus oli rinnastettavissa käyttöomaisuusosakkeiden luovutukseen, kun osakepääoman palauttaminen tapahtui alentamalla osakkeiden nimellisarvoa. Pääoman palauttamiseen ei liittynyt osakkeiden luovutusta esimerkiksi osakkeita lunastamalla.
A Oy:n kokonaan omistaman tytäryhtiö B Oy:n osakkeet olivat olleet yli vuoden ajan A Oy:n yhtäjaksoisessa omistuksessa sen käyttöomaisuutena. B Oy aikoi alentaa sidottua omaa pääomaansa palauttamalla ylikurssirahaston ja osan osakepääomasta osakkeenomistajalle. Osakepääoman alentaminen tapahtui alentamalla osakkeiden nimellisarvoa. Pääomanpalautus oli rinnastettavissa käyttöomaisuusosakkeiden luovuttamiseen. Kun B Oy palautti sidottua omaa pääomaa alentamalla osakkeiden nimellisarvoa ja ylikurssirahastoa, palautettava määrä ei elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 § ja 6b §:n säännökset huomioon ottaen ollut A Oy:lle veronalaista tuloa eikä alennusta vastaava määrä osakkeiden hankintamenosta ollut verotuksessa vähennyskelpoinen meno.
Osakkeiden luovutus voi tapahtua myös osakeyhtiön purkautuessa. Tässä tapauksessa purkautumista käsitellään EVL 51d §:n 2 momentin mukaisesti jako-osan saajan verotuksessa luovutuksena. Osakeyhtiön purkautuminen aiheuttaa luovutuksen myös purkautuvan yhtiön verotuksessa sen omistamien osakkeiden osalta EVL 51d §:n 1 momentin mukaisesti.
A Oy:n tytäryhtiö A GmbH jakautui osittain siten, että osa sen liiketoiminnasta siirrettiin kirjanpitoarvoista osittaisessa jakautumisessa syntyvälle uudelle yhtiölle. A GmbH:n katsottiin osittaisessa jakautumisessa osittain purkautuvan. Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 51d §:n 2 momentin (717/2004) mukaan osittain purkautuvan A GmbH:n osakkeiden hankintameno ei ollut A Oy:lle vähennyskelpoinen meno eikä purkautuvasta yhtiöstä saatu jako-osa luovutushintana veronalaista tuloa, kun purkautuvan yhtiön osakkeet olisivat olleet edellä mainitun lain 6b §:n 1 momentissa (717/2004) tarkoitettuja verovapaasti luovutettavia osakkeita.
Osittaisessa jakautumisessa osittain purkautuvan A GmbH:n varat sijoitettiin välittömästi apporttiomaisuutena A GmbH:öön ja osittaisessa jakautumisessa syntyneeseen uuteen yhtiöön. Apportti käsitti verotuksessa vaihtona pidettävän luovutuksen, jossa luovutettujen varojen hankintameno ja luovutuksesta saatu vastike olivat samansuuruiset. Tämän vuoksi osittaisen jakautumisen yhteydessä ei muodostunut A Oy:lle veronalaista luovutusvoittoa. Sillä seikalla, ettei purkautumisen yhteydessä saatava jako-osuus ollut veronalaista tuloa, ei ollut asiassa merkitystä. Ennakkoratkaisu verovuodelle 2005.
Sen sijaan käyttöomaisuusosakkeiden omaisuuslajisiirto (EVL 51 § 3 kohta) sekä tulolähdesiirto (EVL 51a § 1 momentti) eivät ole EVL 6b §:ssä tarkoitettuja luovutuksia. EVL 6b §:n säännökset eivät myöskään tule sovellettaviksi EVL 52 §:ssä tarkoitetuissa yritysjärjestelyissä, jos järjestelyyn sovelletaan ko. säännöksiä.
Osakeluovutuksen tulee olla osa kokonaisjärjestelyä. Kysymys ei saa olla veronkierto-tarkoituksesta EVL 52h §:n tai verotusmenettelystä annetun lain (VML) 28 §:n tarkoittamassa mielessä. Etukäteen tehtävällä ennakkoratkaisulla voidaan selvittää Verohallinnon kanta asiaan.
Yhtiöt voidaan jakaa tulolähteen mukaan EVL- ja TVL-yhtiöiksi. Käyttöomaisuusosakkeiden luovutusten yhteydessä tulolähteen määrittely on ratkaisevaa tulon veronalaisuuden kannalta. Käyttöomaisuusosakkeiden luovutuksen verovapaus ulottuu ainoastaan elinkeinoverolain alaisuuteen kuuluvien yhteisöjen verotukseen, koska muissa verolaeissa ei ole vastaavaa verovapaussäännöstä. Luovuttajan tulee siten olla elinkeinoverolain mukaan verotettava yhteisö. Verovapautta koskevia säädöksiä ei ole tuloverolaissa (TVL) tai maatilatalouden tuloverolaissa (MVL).
Sovellettava verolaki määräytyy yrityksen harjoittaman tosiasiallisen toiminnan mukaan. Elinkeinoverolakia sovelletaan elinkeinotoimintaan eli liike- ja ammattitoimintaan. Elinkeinotoiminnan tunnusmerkkien toteutumista arvioidaan kokonaisuutena. Oikeuskirjallisuudessa liiketoiminnan tunnusmerkeiksi on esitetty muun muassa:
Emoyhtiön, joka omistaa elinkeinoverolain mukaista toimintaa harjoittavan yhtiön, katsotaan itsekin yleensä elinkeinoverolain mukaista toimintaa harjoittavaksi yhtiöksi. Tämä tulkinta on syytä varmistaa aina tapauskohtaisesti. Sitovan tiedon verolain tulkinnasta voi saada kirjallisessa ennakkoratkaisussa Verohallinnolta.
Tietyissä tilanteissa tulee varmistua huolellisesti, katsotaanko yhteisö elinkeinoverolain (EVL) vai jonkin muun lain mukaan verotettavaksi. Yritysmuodon valinta osakeyhtiöksi ei automaattisesti tarkoita sitä, että verotuksessa sovellettaisiin elinkeinoverolakia. On myös mahdollista, että yhteisön tulo katsotaan osittain EVL-tuloksi.
Yhteisön vuosittain saamaan verotuspäätökseen ei kannata luottaa. Tulkintatilanteessa Verohallinto voi tulkita asiaa niin, että useita vuosia EVL-tulolähteeksi säännönmukaisessa verotuksessa tulkittu ja vahvistettu tulolähdepäätös ei pädekään. Verohallinto voi tulkita useita vuosia elinkeinoverolain mukaan verotetun yhteisön olevankin esimerkiksi tuloverolain mukaan verotettava. Hyvin usein on jouduttu toteamaan, että yhteisö ei sittenkään olisi ollut Verohallinnon mukaan elinkeinoverolain mukaan verotettava, koska asiaa ei nimenomaisesti ole tutkittu. Kysymys on vallitsevasta oikeuskäytännöstä.
Tilanne on kestämätön verovelvollisen oikeussuojan kannalta. Asian ennakointi vaatii hyvää perehtyneisyyttä ja mahdollisia ennakollisia toimia.
Käyttöomaisuuden luovutusvoiton verovapaus ei koske pääomasijoitustoimintaa harjoittavia yhteisöjä (EVL 6.1 § 1 kohta). Pääomasijoitustoiminnan sulkeminen EVL 6b §:n soveltamisalan ulkopuolelle johtuu pääomasijoitustoiminnan erityisestä luonteesta, jossa osakkeet ovat taloudellisesti lähellä vaihto-omaisuutta. Käyttöomaisuusosakkeiden luovutuksesta syntyvät luovutusvoitot ovat pääomasijoitustoimintaa harjoittavalle yhteisölle siten täysimääräisesti veronalaista tuloa. Vastaavasti osakkeiden hankintamenot ovat vähennyskelpoisia, jolloin luovutustappiot ovat vähennettävissä yhtiön saamista elinkeinotuloista.
Pääomasijoitustoiminnan käsitettä ei ole määritelty elinkeinoverolaissa. Käsite on täsmentynyt lain esitöiden ja oikeuskäytännön perusteella. Pääomasijoitustoimintaa harjoittavat yhtiöt perustetaan tyypillisesti harjoittamaan ainoastaan tätä erityistä toimintaa. Pääomasijoitustoiminnalle on ominaista, että toimialalla toimivat ammattimaiset pääomasijoitusorganisaatiot sijoittavat yleensä varojaan julkisesti noteeraamattomiin yrityksiin. Ratkaisua siitä, harjoittaako yhteisö pääomasijoitustoimintaa, ei tehdä muodollisilla perusteilla vaan toiminnan kokonaisarviointiin pohjautuen.
Seuraavassa on mielenkiintoinen pääomasijoitusproblematiikka käsittelevä KHO:n julkaisematon päätös. Asiassa oli kysymys siitä, tuliko emoyhtiön omistaman tytäryhtiön toiminta tulkita pääomasijoitustoiminnaksi emoyhtiön osakeantiesitteessä esittämän mukaan.
Tapauksessa oli kysymys Konserniyhtiö Oyj:n omistaman B Oy:n omistamien osakkeiden E1 ja E2 myymisen verovapaudesta EVL 6b §:n mukaan. Aiemmissa verovalitusasteissa Yhtiö oli vuoroin voittanut ja vuoroin hävinnyt juttunsa.
Kyse oli siitä, voitiinko pelkästään konserniyhtiön tytäryhtiön katsoa harjoittaneen pääomasijoitustoimintaa vai olivatko luovutetut osakkeet EVL 6b §:n mukaan verovapaasti luovutettaviksi tilanteessa, jossa Emoyhtiön osakeantiesitteessä ja sitä seuranneessa toimintakertomuksessa oli esitetty Yhtiöön sijoittamisen ja konsernin toimialaan ja markkinoihin liittyvä tietoa riskitekijöistä.
Konserniverokeskus oli antanut asiassa kielteisien ennakkotiedon, jonka mukaan suunniteltu osakekaupasta saatu tulo olisi verollista tuloa. Luovuttavan yhtiö katsottiin pääomasijoitustoimintaa harjoittavaksi osakeyhtiöksi.
Verokiistan kohteena olevat luovutukset tapahtuivat vuonna 2011.
Yhtiö vaati säännönmukaisessa verotuksessa ennakkotiedosta poiketen tapahtuneiden osakeluovutuksen katsomista käyttöomaisuusosakkeen verovapaaksi luovutukseksi. Verohallinto toimitti verotuksen ennakkotiedon mukaan.
Yhtiö valitti verotuksen oikaisulautakunnalle, joka hyväksyi Yhtiön oikaisuvaatimuksen. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö (VOVA) valitti asiasta Helsingin hallinto-oikeuteen, joka hyväksyi VOVA:n vaatimuksen siitä, että osakkeiden luovuttaja tuli katsoa pääomasijoitusliiketoimintaa harjoittavaksi osakeyhtiöksi.
Emoyhtiön A Oyj:n toiminta on ollut samanlaista kuin sen täysin omistaman tytäryhtiön B Oy:n toiminta. A Oyj harjoittaa liiketoimintaa julkisesti noteerattuna konserniyhtiönä. A Oyj:n merkittävin omaisuuserä oli puunjalostustoimintaa harjoittavan B Oy:n osakkeet, jotka se on omistanut vuodesta 2006 lukien. B Oy on vuoden 2010 lopussa muodostanut 51 prosenttia konsernin varoista ja 34 prosenttia liikevaihdosta.
Vuoden 2011 osakeluovutusten jälkeen B Oy on muodostanut käytännössä yhtiön varallisuuden. A Oyj:llä ei ollut aikomusta luopua B Oy:n osakekannasta vuonna 2010 osakeantiesitteessä ilmoitetusta huolimatta.
A Oyj on ollut pääosakkaana B Oy:ssä ja E-yhtiöissä (tytäryhtiönsä C Oy:n kanssa). A Oyj on myös ollut toinen D Oy:n pääosakkaista.
B Oy:n mukaan A Oyj:tä, eikä B Oy:tä ole pidettävä pääomasijoitustoimintaa harjoittavina yhtiöinä. Aloite osakeluovutuksille oli tullut ulkopuoliselta taholta. Pääomasijoittamista harjoittava yhtiö ei sen sijaan ole pysyvä omistaja. Pääomasijoittaja pyrkii irtautumaan hankkimastaan yhtiöstä tietyn ennalta sovitun määräajan kuluessa. Osakeluovutuksille on ollut aidot liiketaloudelliset syyt. E-yhtiöiden osakkeiden luovutuksen motiivina on ollut tappiollisen toiminnan sekä A Oyj:n kassavarojen huomattavan vähenemisen poistaminen A Oyj oltua haastavassa taloudellisessa asemassa vuosien 2008 ja 2009 taloudellisen kriisin seurauksena.
D Oy:n osakkeiden myynnin motiivina oli ollut pyrkimys vahvistaa D Oy:n strategista asemaa voimakkaan ja vaikutusvaltaisen teollisen kumppanin eli G Oy:n avulla. A-konserni omisti edelleen 47,4 prosenttia D Oy:n osakkeista. Kaikista myydyistä osakkeista saadut varat sijoitettiin uudelleen konsernin jäljelle jääneisiin liiketoimintoihin.
A Oyj:n ja sen konsernin tuotot ovat kertyneet pääasiassa konsernin kaupallisesta liiketoiminnasta, eikä osakkeiden myynnistä. Pääomasijoittamisessa olennaista on arvonnousu, eikä mainittua toimintaa harjoittava yhtiö saa yleensä sijoitukselleen tuottoa ennen hankitun yhtiön myyntiä.
Kyseessä on teollisuuskonserni, jolla on normaali strategia kasvaa sekä orgaanisen kehityksen että yritysostojen kautta.
Asiassa tulee ottaa huomioon tosiasiallinen toiminta koko sen toiminnan ajalta. Vuoden 2010 lopussa annettu osakeantiesite ja sitä seurannut vuoden 2010 toimintakertomus on annettu erityisolosuhteissa. Käytetty sanamuoto on ollut perusteltu, koska yhtiö on ollut julkisesti noteerattu yhtiö, jolla on ollut lakiin perustuva velvoite raportoida osakkeenomistajilleen kussakin tilanteessa. Erityisolosuhteissa annettu yksittäinen lausuma ei osoita yhtiön todellista toimintapyrkimystä vuonna 2011.
KHO hyväksyi Yhtiön valituksen perustellen päätöstään muun muassa sillä, että konsernin emoyhtiön A Oyj:n toiminta ei täyttänyt pääomasijoitustoiminnalle tyypillisiä tunnusmerkkejä (ammattimaiset pääomasijoitusorganisaatiot, varojen sijoitus julkisesti noteeraamattomiin yhtiöihin, ei pysyvää omistusta, irtautuu sovitun määräajan jälkeen sijoituksesta, vähemmistöomistusosuus, ei tuottoa ennen exitiä, arvonnousun realisoituminen osakkeiden luovutuksessa, konsernin tytäryhtiö ei yksistään pääomasijoitustoimintaa harjoittava yhtiö). Tämän johdosta myöskään tytäryhtiötä B Oy:tä ei voitu katsoa pääomasijoitustoimintaa harjoittavaksi yhtiöksi.
Hallituksen esityksen (HE 92/2004) mukaan pääomasijoitustoiminnalla tarkoitetaan varojen sijoittamista kohdeyrityksiin, joihin liittyy korkea riski ja korkea tuottomahdollisuus. Pääomasijoittajat omistavat tyypillisesti vähemmistöosuuden yrityksen pääomasta ja pääomasijoitus tehdään yleensä oman pääoman ehtoisena osakesijoituksena. Pääomasijoittajan tarkoituksena ei ole olla kohdeyhtiön pysyvä omistaja vaan tavoitteena on irtautua kohdeyhtiöstä tietyn määräajan kuluessa. Pääomasijoitustoiminnalle ei normaalisti saada tuottoa osingon muodossa vaan tuotto saadaan kohdeyhtiön arvonnoususta osakkeiden luovutuksen yhteydessä. Pääomasijoitustoimintaa harjoitetaan useimmiten kommandiittiyhtiöinä, mutta sijoittajat voivat toimia myös osakeyhtiömuodossa.
A Oy oli teknologiakeskus, jonka liiketoimintaan kuului mm. yrityskehitys, liikeideoiden arviointi, ns. yrityshautomotoiminta sekä alkavien yritysten rahoitusjärjestelyissä avustaminen.
A Oy oli tehnyt oman pääoman ehtoisia sijoituksia uusiin, pörssissä noteeraamattomiin teknologiayhtiöihin. A Oy:n omistusosuudet yhtiöissä vaihtelivat 2,78 prosentista 31,27 prosenttiin. Sijoitukset teknologiayhtiöihin oli tarkoitettu määräaikaisiksi (5–7 vuotta). A Oy odotti saavansa osakesijoituksista tuoton arvonnousun muodossa osakkeita myytäessä.
A Oy:n katsottiin olevan EVL 6 § 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu pääomasijoitustoimintaa harjoittava osakeyhtiö. Kun A Oy luovutti käyttöomaisuuteen kuuluvia teknologiayhtiöiden osakkeita, osakkeiden luovutushinnat olivat elinkeinotoiminnan veronalaista tuloa ja osakkeiden hankintamenot elinkeinotoiminnan vähennyskelpoista menoa. Ennakkoratkaisu vuosille 2004 ja 2005.
Pääomasijoitustoimintaa koskeva säännös ei myöskään koske tavanomaisia yritysostoja, joita yritys tekee esimerkiksi laajentaakseen toimintaansa uusille aloille tai muuten toimintansa puitteissa. Mikäli yhtiö harjoittaa pääasiassa muuta toimintaa kuin pääomasijoitustoimintaa, yksittäisiä passiivisia sijoituksia noteeraamattomiin yhtiöihin ei voida pitää pääomasijoitustoimintana. Konsernien tytäryhtiöitä, joihin konsernin strategiset osakeomistukset on keskitetty sekä konsernien emoyhtiöitä, jotka omistavat eri aloilla toimivien tytär- tai osakkuusyhtiöiden osakkeita, voidaan vain poikkeustapauksissa pitää pääomasijoitustoimintaa harjoittavina yhtiöinä.
Eduskunnan valtiovarainvaliokunnan mietinnön (VaVM 12/2004) mukaan pääomasijoitustoiminnalle on tyypillistä se, että toimialalla toimivat ammattimaiset pääomasijoitusorganisaatiot sijoittavat yleensä varojaan julkisesti noteeraamattomiin yrityksiin. Pääomasijoittaja etsii, rahoittaa ja edistää sellaisia korkeiden tuotto-odotusten riskihankkeita, joiden on usein vaikea saada rahoitusta muista rahoituslähteistä. Pääomasijoittajat omistavat tyypillisesti vähemmistöosuuden yrityksen pääomasta. Pääomasijoittaja pyrkii irtautumaan yrityksestä yleensä tietyn ennalta sovitun määräajan kuluessa.
Oikeuskäytännössä esillä on usein ollut pääomasijoittajien omistamien erilaisten apuyhtiöiden tai holdingyhtiöiden asema. Kysymyksessä on usein ollut rakenne, jossa pääomasijoitustoimintaa harjoittava taho omistaa varsinaisen kohdeyhtiön holdingyhtiön tai useamman holdingyhtiön kautta. Tällöin on ratkaistava, onko holdingyhtiötä pidettävä EVL 6.1 §:n 1 kohdassa tarkoitettuna pääomasijoitustoimintaa harjoittavana osakeyhtiönä. Ratkaisun perusteena on se, minkälainen asema holdingyhtiöllä on konsernissa. Jos yhtiön voidaan katsoa olevan yksi osa yhtiön osakkaana olevan pääomarahaston rakennetta, holdingyhtiö katsotaan pääomasijoitustoimintaa harjoittavaksi yhtiöksi. Tällä tavalla estetään pääomasijoitustoimintaa harjoittavan verovelvollisen pääseminen käyttöomaisuusosakkeiden luovutuksen verovapauden piirin perustamalla kohdeyhtiön omistajaksi holdingyhtiö.
Hallituksen esitykseen annetun valtiovarainvaliokunnan mietinnön (VaVM 12/2004) mukaan pääomasijoitustoimintaa harjoittavat yhtiöt perustetaan tyypillisesti harjoittamaan ainoastaan tätä erityistä toimintaa. Lienee harvinaista, että niillä olisi myös muuta elinkeinotoimintaa. Jos yhtiö kuitenkin harjoittaisi myös muuta elinkeinotoimintaa kuin pääomasijoitustoimintaa, muussa toiminnassa syntyneitä käyttöomaisuusosakkeiden luovutusvoittoja ja -tappioita käsiteltäisiin EVL 6b §:n pääsäännön mukaisesti. Verovelvollinen, joka harjoittaa pääomansijoitustoimintaa, voisi siis joskus saada myös verovapaita käyttöomaisuusosakkeiden luovutusvoittoja.
A Oyj oli A-konsernin hallinnollinen emoyhtiö, jonka tytär- ja osakkuusyhtiöt hallinnoivat henkilöyhtiömuotoisia pääoma- ja kiinteistösijoitusrahastoja muun ohella toimimalla niiden vastuunalaisina yhtiömiehinä. A Oyj huolehti tytäryhtiöidensä rahoituksesta, markkinoinnista, hallinnosta ja muista vastaavista toimista.
A-konsernille kertyi tuloja pääasiallisesti kolmesta eri lähteestä: rahastojen maksamista hallinnointipalkkioista, rahastoilta saatavista voitonjako-osuuksista sekä konsernin yhtiöiden suoraan omasta taseesta rahastoihin tekemien sijoitusten tuotoista. A Oyj oli äänettömän yhtiömiehen ominaisuudessa sijoittanut myös itse omasta taseestaan varoja lähes kaikkiin tytäryhtiöidensä hallinnoimiin vuoden 2001 jälkeen perustettuihin pääomarahastoihin.
A Oyj ja B-yhtiön tuleva johto perustivat vuonna 1999 B-yhtiön, joka on niin sanottu fund of funds -toimija eli rahastojen rahasto. B-yhtiöryhmään kuului kaksi hallinnointiyhtiötä eli B S.A. -yhtiö ja B Ltd sekä niiden hallinnoimat rahastot. A Oyj oli saanut B:ltä osinkotuloja ja lisäksi A Oyj oli laskuttanut B:tä antamistaan palveluista sijoitushankintoihin liittyen. A Oyj myi vuonna 2006 12,5 prosentin omistusosuuden B S.A:n osakkeista B S.A:n toimivalle johdolle ja ilmoitti osakeluovutuksesta saadun voiton verovapaana käyttöomaisuusosakkeiden luovutusvoittona.
Kun otettiin huomioon A Oyj:n asema pääomasijoitustoimintaa harjoittavan konsernin emoyhtiönä ja A Oyj:n tehtävät konsernissa, yhtiön oli katsottava harjoittaneen EVL 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua pääomasijoitustoimintaa. EVL 6b §:n säännös käyttöomaisuusosakkeiden verovapaasta luovutuksesta ei koskenut pelkästään pääomasijoitustoimintaa harjoittavan osakeyhtiön omistamien osakkeiden luovutuksia.
B S.A:n perustamisessa ei ollut kysymys tavanomaisesta yrityshankinnasta, jonka tavoitteena olisi ollut laajentuminen uudelle toimialalle, vaan A-konsernin ennestään harjoittaman pääomasijoitustoiminnan laajentamisesta uudelle markkina-alueelle. B S.A:n osakkeita ei voitu pitää A Oyj:n muuhun kuin pääomasijoitustoimintaan kuuluvina käyttöomaisuusosakkeina. Verovuosi 2006.
A Oy oli pääosin suomalaisten pääomasijoitusrahastojen omistama yhtiö, joka oli perustettu vuonna 2006 useissa maissa olevien yhtiöiden muodostaman liiketoiminnan hankintaa varten. A Oy omisti 100-prosenttisesti operatiivista toimintaa harjoittavat suomalaiset B Oy ja C Oy:n sekä ruotsalaisen D AB:n. A Oy:llä oli neljä työntekijää ja se myi omistamilleen yhtiöille konsernipalveluja. Ottaen huomioon A Oy:n asema ja tarkoitus pääomasijoitusrahastojen pääosin omistamassa konsernikokonaisuudessa, yhtiön katsottiin harjoittavan pääomasijoitustoimintaa. A Oy:llä oli siten oikeus vähentää B Oy:n tai C Oy:n purkautumisesta mahdollisesti aiheutuva purkutappio. Ennakkoratkaisu vuosille 2009 ja 2010. Äänestys 3-2.
Kun pääomasijoitustoimintaa harjoittava osakeyhtiö luovutti sellaiset käyttöomaisuuteensa kuuluvat osakkeet, jotka se selitti alun perin hankitun yhtiön pysyvään omistukseen, osakkeet eivät olleet verovapaasti luovutettavia osakkeita. Ennakkoratkaisu vuosille 2008 ja 2009.
A Oy:n osakekannasta noin 80 prosenttia omisti kaksi pääomasijoitusrahastoa. A Oy, joka oli konsernin emoyhtiö, omisti suoraan tai välillisesti useita samalla toimialalla toimivia yhtiöitä. A Oy ja sanotut yhtiöt muodostivat A-konsernin. A Oy ei harjoittanut aktiivista liiketoimintaa, eikä sen palveluksessa ollut henkilökuntaa. A Oy:n osakkeenomistajien kesken oli solmittu osakassopimus, jonka mukaan A Oy:n sijoitusten muodostama kokonaisuus realisoidaan viiden vuoden kuluessa sijoitusten tekemisestä. A Oy:n katsottiin harjoittavan pääomasijoitustoimintaa elinkeinotoiminnan verottamisesta annetun lain 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Kun A Oy luovuttaa tytäryhtiöidensä osakkeet, sen osakkeista saamat luovutushinnat olivat veronalaista elinkeinotuloa. Ennakkoratkaisu verovuosille 2005 ja 2006.
A Oyj oli konsernin emoyhtiö. A Oyj vastasi konsernin hallinnosta ja konserniyhtiöiden rahoituksesta sekä konsernistrategioista. A Oyj:stä ohjattiin konserniyhtiöiden operatiivista toimintaa. A Oyj:n palveluksessa oli useita kymmeniä henkilöitä. A Oyj omisti B Oyj:n osakkeita määrän, joka tuotti noin 20 prosentin omistusosuuden B Oyj:n osakekannasta. A Oyj:n konsernitilinpäätöksessä B Oyj oli osakkuusyhtiö. Pääosa osakkeista oli omistettu useiden vuosien ajan.
A Oyj:tä ei sen toiminnan luonne huomioon ottaen pidetty EVL 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna pääomasijoitustoimintaa harjoittavana yhtiönä.
EVL 12 §:n mukaan käyttöomaisuutta ovat mm. elinkeinotoiminnassa pysyvään käyttöön tarkoitetut arvopaperit. Käyttöomaisuusarvopapereita ovat esimerkiksi tytäryhtiöosakkeet ja omistusyhteysyritysten osakkeet. Käyttöomaisuusosakkeiden omistamisella tavoitellaan ensisijaisesti muita tarkoitusperiä kuin osinkotuottoja tai lyhyen aikavälin arvonnousuja.
A Oyj oli B Oyj:n suurin osakkeenomistaja ja yhtiön toimiva johto osallistui B Oyj:n päätöksentekoon hallituksen jäseninä. Osakkeiden omistus B Oyj:ssä oli pitkäaikaista ja luonteeltaan pysyvää. Näissä oloissa B Oyj:n osakkeita oli pidettävä A Oyj:n käyttöomaisuutena.
B Oyj:n osakkeiden hankintamenoa ei ollut pienennetty arvonalennuksella, varauksella tai saadulla avustuksella eikä osakkeita ollut luovutettu konsernin sisällä tappiollisilla kaupoilla. A Oyj:n luovuttaessa B Oyj:n osakkeita luovutushinta oli EVL 6 §:n ja 6b §:n mukaisesti verovapaata tuloa edellyttäen, että luovutettavat osakkeet kuuluivat vähintään vuoden ajan omistettuihin osakkeisiin. Ennakkoratkaisu vuosille 2004 ja 2005.
Pääomasijoitusrahastot omistivat noin 80 %:ia A Oy:n osakekannasta. A Oy oli hankkinut joko suoraan tai välilliseen omistukseensa useita samalla toimialalla toimivia yhtiöitä, joiden oli katsottu muodostavan kiinnostavan sijoituskokonaisuuden. A Oy ei harjoittanut aktiivista liiketoimintaa, eikä sen palveluksessa ollut työntekijöitä. A Oy:n osakkeenomistajien kesken oli solmittu osakassopimus, jossa sovittiin, että A Oy:n sijoitusten muodostama kokonaisuus realisoidaan viiden vuoden kuluessa sijoitusten tekemisestä.
Kun otettiin huomioon yhtiöiden hankkimisen tarkoitus ja pääomasijoittajien asema yhtiön osakkaina, A Oy:n katsottiin harjoittavan pääomasijoitustoimintaa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. A Oy:n luovuttaessa tytäryhtiöidensä osakkeet sen osakkeista saamat luovutushinnat olivat veronalaista elinkeinotuloa. Ennakkoratkaisu vuosille 2005 ja 2006.
Verohallinto on antanut ohjeen ”Pääomasijoitustoimintaa harjoittavan osakeyhtiön verotus” (Diaarinumero A32/200/2017) pääomasijoitustoimintaa harjoittavan osakeyhtiön verotusperiaatteista.
Etusivu
Verosuunnittelu
Luovuttajan oikeudellinen muoto (EVL/TVL)
Kohdeyhtiön luonne
Omistusaika
Omistusosuus
Osakassopimukset
Konserni
Onko verottaja tutkinut tulolähdeasiaa?
Luottamuksensuoja
Veronkierto
Ennakkoratkaisu
Jälkiverotus
Kuka voi myydä osakkeita verovapaasti?
Luovutuksen kohdetta koskevat edellytykset
Luovutettavien osakkeiden omistusosuus ja -aika
Verovapaan luovutusvoiton oikaisut
Miten luovutustappioita käsitellään
Yhteystiedot